Einsteinin ennustama haamuvuorovaikutus havaittiin ensi kertaa Aalto-yliopistossa

Yleinen

Haamuvaikutus eli kaukovaikutus on fysiikan käsite, jossa kaksi eri kappaletta vaikuttaa toisiinsa pitkän matkan päästä ilman, että niillä on mitään mekanistista tai atomistista yhteyttä keskenään. Teoria on mullistava, sillä sen mukaan hiukkaset vaikuttavat toisiinsa klassisten fysiikan lakien ja arkijärjen vastaisesti jopa huomattavien välimatkojen päästä. Tämä niin sanottu hiukkasten lomittuminen on jo havaittu mittauksissa äärettömän pienten alkeishiukkasten välillä. Sitä ei uskottu esiintyvän isompien kappaleiden välillä ennen tämän kokeen onnistumista. Nyt Aalto-yliopiston tutkijat ovat yhteistyössä canberralaisten, yhdysvaltalaisten ja Jyväskylän yliopiston tutkijoiden kanssa. Tutkijat aikovat mennä vielä paljon pidemmälle ja yrittää mekaanisten kvanttitilojen teleportaatiota. Tämä ihmiskäsityksen ulottumattomissa oleva tieteisjännäriltä kuulostava koe on seuraava askel kvanttiteorian testaamisessa.

Tutkijoiden työ tuottaa vihdoin hedelmää

Tutkijat ovat todella kiehtovan asian äärellä. Haamuvuorovaikutus on hiukkasfysiikan kiehtovin tutkimuksen kohde, sillä siellä jossain voi piillä suuria maailmankaikkeuden salaisuuksia. Tieteen tekeminen vaatii kuitenkin pääomaa, etenkin hiukkasfysiikka, sillä sen tutkimusta tehdään valtavilla hiukkaskiihdyttimillä, kuten Sveitsin kuuluisalla CERN:llä. Jotta tutkimuksessa ja elämässä pääsisi eteenpäin, on paras ratkaisu etsiä julkisen rahoituksen lisäksi yksityisen puolen luottoa. Kaikki lainanmyöntäjät on hyvä kilpailuttaa ennen päätöstä, ja siihen on oiva väline, Freedomrahoitus. Täällä pystyt kilpailuttamaan yli 20 pankkia kerralla, joten voit olla varma, että saat parhaan luoton parhaalla hinnalla. Lainasumma voi olla jopa 60 000 euroa, mikä riittää auttamaan projektiasi suuren askeleen eteenpäin. Kyseessä on niin sanottu vakuudeton luotto, joten saat rahoituksen nopeasti ja ilman takaajien hankkimista. Tämä on maksuton palvelu, joka hankkii pankkien lainatarjoukset pääosin jo samana päivänä.

Haamuvaikutus tai virallisemmin kaukovaikutus ei ole aivan uusi ajatus. Varhaisemmat tiedemiehet tutkivat kaukovaikutusta, jonka aiheutti magneettikenttä tai painovoimakenttä. Näistä tutkimuksista syntyi uusia fysiikan peruskäsitteitä, kuten painovoima- ja magneettikenttä. Nämä ovat nykyään varsin selviä, mutta gravitaation eli painovoiman syytä ei vieläkään tiedetä. Se on yksi jatkuvan tutkimuksen kohde ja arvoitus, jonka ratkaisu on usean fyysikon unelma. Ensimmäisiin haamuvaikutuksen teorioihin löytyi siis suhteellisen ymmärrettävä ratkaisu, eli kahden kappaleen väliseen vuorovaikutukseen tarvittiin joku havaittavissa ja mitattavissa oleva voimakenttä. Isaac Newtonin (1600-luku) ajoista on tultu iso harppaus nykyaikaisiin haamuvaikutuksen tutkimuskohteisiin. Uudet tuulet tulivat tieteeseen Albert Einsteinin mullistavien teorioiden mukana 1900-luvun alussa.

Einstein vei haamuvaikutuksen tutkimuksen kvanttimaailmaan

1900- luvun alun tiedemiehet, Einstein etunenässä, alkoivat tutkia kvanttimekaniikkaa ja siihen liittyvää haamu- eli kaukovaikutusta. tiede siirtyi nyt todellisen loikan aivan uudelle tasolle, joka oli ja on ihmisen arkijärjelle käsittämätön maailma. Kvanttiteorian perusteella siis kaksi hiukkasta pystyvät vuorovaikuttamaan toisiinsa valtavienkin välimatkojen päästä ilman niiden välissä olevaa kenttää tai mitään muutakaan havaittavaan yhteyttä. Tätä kutsutaan lomittumiseksi. Lomittumisesta on tehty jo tieteelliset havainnot, kun se tapahtuu alkeishiukkastasolla. Nyt on saatu havainto, että myös huomattavasti suuremmilla kappaleilla saadaan lomittumisilmiö aikaiseksi.