Suomalainen tutkimus ja kehitys ovat kansakuntamme elinehto ja tulevaisuuden kivijalka. Seuraavat vuodet, erityisesti ajanjakso 2026–2030, näyttävät muodostuvan käänteentekeviksi tutkimusrahoituksen saralla. Olen seurannut tiedemaailman kehitystä intohimoisesti ja näen ilmassa merkkejä selkeästä suunnanmuutoksesta: panostukset kohdistuvat yhä vahvemmin kestävyyteen, kiertotalouteen ja strategisesti merkittäviin innovaatioihin. Tässä artikkelissa pureudun siihen, miltä tutkimusrahoituksen tulevaisuus Suomessa näyttää ja millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa tutkijoille ja koko yhteiskunnalle.
Suomen tutkimuksen strategiset kompassit: Kestävyys ja innovaatiot etusijalla
Valtion tutkimusrahoituksen suunta on selvä: katse on tiukasti tulevaisuudessa, jossa kestävä kehitys ja vihreä siirtymä eivät ole enää vain toiveita, vaan toiminnan ytimessä. Business Finlandin kaltaiset julkiset rahoittajat ovat ottaneet aktiivisen roolin tämän muutoksen ajureina. Heidän strategiset missionsa, kuten “Circular Transition for Zero Waste”, eivät ainoastaan kanavoi rahoitusta, vaan myös ohjaavat tutkimusta kohti systeemisiä muutoksia tuotanto- ja kulutustavoissamme. Tavoitteena on kunnianhimoinen: nostaa Suomi globaaliksi kiertotalouden edelläkävijäksi vuoteen 2035 mennessä. Tämä edellyttää merkittäviä panostuksia tutkimukseen, joka keskittyy esimerkiksi materiaali-intensiivisen teollisuuden kiertotalouteen ja uusien, kestävien liiketoimintamallien kehittämiseen. Olennaista on ymmärtää, että emme puhu vain yksittäisistä hankkeista, vaan kokonaisvaltaisesta muutoksesta, jossa tutkimustieto valjastetaan ekologisten kriisien ratkaisemiseen ja luonnonvarojen turvaamiseen. Lisätietoa kiertotalouden rahoitusmahdollisuuksista löytyy kattavasti verkosta, ja se osoittaa teeman laajuuden ja merkityksen.
Myös Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) kautta kanavoitava rahoitus tukee vahvasti näitä tavoitteita. Ohjelmat kuten “Innovatiivinen Suomi” ja “Hiilineutraali Suomi” ovat selkeitä osoituksia siitä, mihin suuntaan Suomi haluaa kehittyä. Erityisesti ympäristöministeriön hallinnoimat teemat – energiatehokkuus, ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen sekä hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta – tulevat olemaan keskiössä, kun rahoituspäätöksiä tehdään vuosina 2026–2030. On ilahduttavaa nähdä, että rahoitusta voivat hakea monenlaiset toimijat yrityksistä korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin. Tämä monipuolisuus on välttämätöntä, jotta voimme rakentaa laaja-alaisia ja vaikuttavia innovaatio- ja osaamisverkostoja, jotka vievät Suomea kohti kestävämpiä ratkaisuja. Tämä strateginen suuntaus ei ainoastaan vastaa globaaleihin haasteisiin, vaan luo myös uusia mahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle ja kilpailukyvylle.
Rahoituslähteet monipuolistuvat: Akatemiasta ekosysteemeihin
Vaikka strategiset painopisteet ohjaavat suurta osaa rahoituksesta, on tärkeää muistaa, että Suomen tutkimusrahoituskenttä on monipuolinen. Suomen Akatemia (Research Council of Finland) säilyttää asemansa korkeatasoisen tieteellisen perustutkimuksen tukijalkana. Sen rahoitusinstrumentit, kuten vuosittaiset haut ja akatemiahankkeet, ovat edelleen elintärkeitä tieteen uudistumiselle ja uusien tutkimusavausten syntymiselle. Vaikka Akatemian rahoitus ei ole aina suoraan korvamerkittyä esimerkiksi kiertotaloudelle, on selvää, että kestävän kehityksen teemat nousevat yhä vahvemmin esiin myös Akatemian arviointikriteereissä ja rahoituspäätöksissä. Yliopistot, kuten Turun yliopisto, tekevät arvokasta työtä tukiessaan tutkijoitaan näissä usein monimutkaisissa hakuprosesseissa. Lisätietoa Turun yliopiston tuesta Akatemian rahoituksen hakijoille osoittaa, kuinka tärkeää tämä institutionaalinen tuki on tutkijoiden menestykselle.
Perinteisten rahoitusmuotojen rinnalle nousevat yhä vahvemmin laajat, ekosysteemipohjaiset rahoitusmallit. Erinomainen esimerkki tästä on ANDRITZin BioCircleToZero-ohjelma, joka sai merkittävän, 10 miljoonan euron rahoituksen Business Finlandilta. Ohjelman tavoite – kaksinkertaistaa puun arvo ilman hakkuiden lisäämistä – on juuri sitä kunnianhimoista ja innovatiivista ajattelua, jota Suomi tarvitsee. Vielä merkittävämpää on, että Business Finland on sitoutunut rahoittamaan ohjelman kumppaneita 20 miljoonalla eurolla. Tämä luo valtavan potentiaalin yli 100 kumppanin ekosysteemille, joka yhdistää yritykset, tutkimuslaitokset ja yliopistot kehittämään uusia puupohjaisia tuotteita, optimoimaan sivuvirtoja ja edistämään jätteettömiä prosesseja. Odotetut yli 100 miljoonan euron kokonaisinvestoinnit seuraavan viiden vuoden aikana kertovat omaa kieltään tämänkaltaisten ekosysteemien merkityksestä tulevaisuuden tutkimusrahoituskartalla. Myös pienemmät, paikallisemmat rahoituslähteet, kuten Leader-ohjelma ja Suomi.fi-palvelun kautta löytyvät yritystuet, täydentävät kokonaisuutta tarjoamalla tukea erityisesti pk-yritysten kehityshankkeille.
Tulevaisuuden osaajat ja avainalojen vetovoima
Tutkimusrahoituksen tulevaisuus ei ole vain strategioita ja rahasummia; se on ennen kaikkea ihmisiä – lahjakkaita tutkijoita, jotka vievät tiedettä eteenpäin. Siksi on rohkaisevaa nähdä, että panostukset kohdistuvat myös tutkijoiden urapolkujen tukemiseen, erityisesti uran alkuvaiheessa oleviin postdoc-tutkijoihin. Helsingin yliopiston hiljattain ilmoittamat postdoc-apurahat antavat viitteitä siitä, millaista osaamista Suomessa erityisesti arvostetaan tulevina vuosina. Esimerkiksi Helsingin yliopiston postdoc-apurahoista löytyy paikkoja niin ionisuihkufysiikan, biosensorikehityksen, kipututkimuksen kuin syövän datatieteen aloilta.
Nämä esimerkit heijastavat laajempia trendejä. Ensinnäkin, avainteknologioiden, kuten nanomateriaalien, biosensoreiden ja datatieteen, tutkimus on strategisesti tärkeää Suomen kilpailukyvylle. Toiseksi, terveys- ja hyvinvointitutkimus säilyttää vahvan asemansa, keskittyen kansanterveydellisiin haasteisiin ja uusien hoitomuotojen kehittämiseen. Kolmanneksi, tutkimuksen sovellettavuus ja innovaatioiden kaupallistaminen korostuvat – tutkimustulosten halutaan yhä useammin johtavan konkreettisiin ratkaisuihin ja uuteen liiketoimintaan. Neljänneksi, kansainvälinen yhteistyö on edelleen avainasemassa. Postdoc-apurahojen tarjoaminen ja tutkijakoulutukseen panostaminen ovat keskeisiä keinoja varmistaa, että Suomessa on tulevaisuudessakin riittävästi huippuosaajia näillä kriittisillä aloilla. Tämä luo vankan perustan sille, että Suomi voi pysyä tutkimuksen ja innovaatioiden kärkimaana myös vuosina 2026–2030.
Lippulaivat osoittavat suuntaa: Yhteistyöllä kohti vaikuttavuutta
Yksi selkeä suuntaus Suomen tutkimusrahoituksessa on panostus laajoihin, monitieteisiin ja kansallisesti merkittäviin lippulaivaohjelmiin. Nämä ohjelmat kokoavat yhteen eri organisaatioiden osaamista suurten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi ja pyrkivät luomaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä tutkimus- ja innovaatiokeskittymiä. Jyväskylän yliopiston koordinoima EDUCA (Koulutuksen tulevaisuus) -lippulaivaohjelma on tästä erinomainen esimerkki. Se yhdistää neljän yliopiston (Jyväskylä, Aalto, Helsinki, Turku) voimat vastatakseen ajankohtaisiin koulutuksen haasteisiin, kuten oppimistulosten laskuun ja koulutuksen digitalisaatioon.
EDUCA-lippulaivan kaltaiset hankkeet eivät ainoastaan tuota korkeatasoista tutkimustietoa, vaan ne myös rakentavat siltoja tutkimuksen ja käytännön toimijoiden välille, tavoitteenaan saada aikaan todellista vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Ne osoittavat, että tulevaisuuden tutkimusrahoituksessa suositaan todennäköisesti yhä enemmän kunnianhimoisia, yhteistyöhön perustuvia ja selkeän yhteiskunnallisen relevanssin omaavia hankkeita. Lippulaivat toimivat suunnannäyttäjinä ja osoittavat, miten strategisilla panostuksilla ja tiiviillä yhteistyöllä voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia ja vahvistaa Suomen asemaa tieteen ja teknologian globaalilla kartalla. Vaikka EDUCA keskittyy koulutukseen, sen toimintamalli – laaja konsortio, monitieteisyys, vahva yhteiskunnallinen kytkös – on todennäköisesti malli, jota tullaan näkemään yhä useammalla alalla tulevina vuosina.
Miten Suomi varmistaa tutkimuksen ja innovaatioiden kukoistuksen tulevina vuosina?
Kun katson kohti vuosia 2026–2030, näen Suomen tutkimusrahoituksen tulevaisuuden lupaavana, mutta myös vaativana. Suunta kohti kestävyyttä, kiertotaloutta ja strategisia avainaloja on selvä ja oikea. Monipuolistuvat rahoituslähteet, Akatemian perustutkimuksesta Business Finlandin missioihin ja laajoihin ekosysteemeihin, tarjoavat tutkijoille ja yrityksille entistä parempia mahdollisuuksia toteuttaa kunnianhimoisia hankkeita. Panostukset nuoriin tutkijoihin ja lippulaivaohjelmien kaltaiset yhteistyömallit luovat vankkaa perustaa tulevaisuuden osaamiselle ja vaikuttavuudelle. Minusta on erityisen tärkeää, että tunnistamme ja tuemme niitä aloja, joilla suomalainen osaaminen on jo nyt maailman huippua tai joilla meillä on potentiaalia nousta sinne.
Haasteena on varmistaa rahoituksen riittävyys ja pitkäjänteisyys. Huippututkimus ja innovaatiot eivät synny tyhjästä, vaan ne vaativat jatkuvaa investointia ja luottamusta tutkijoiden työhön. Meidän on myös kyettävä reagoimaan nopeasti muuttuvaan maailmaan ja uusiin tutkimustarpeisiin. Ketteryys ja ennakkoluulottomuus uusien rahoitusmallien ja yhteistyömuotojen kokeilussa ovat valttia. Uskon vahvasti suomalaiseen osaamiseen ja kykyymme vastata tulevaisuuden haasteisiin. Kun suuntaamme tutkimusrahoituksen viisaasti, tuemme rohkeita avauksia ja edistämme tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä, voimme varmistaa, että Suomi ei ainoastaan pysy mukana globaalissa kilpailussa, vaan toimii suunnannäyttäjänä kohti kestävämpää ja innovatiivisempaa tulevaisuutta. Tutkimus on investointi, joka kantaa hedelmää moninkertaisesti – ja juuri siksi sen tulevaisuuden turvaaminen on meille kaikille elintärkeää.